Talvi ja Visma Ski Classics -kausi on jo pitkällä. Kelien parantuessa ja auringonvalon lisääntyessä myös kotimaan maratonhiihtojen määrä lisääntyy. Nyt onkin siis hyvä aika kurkistaa sermien taakse ja vilkaista, kuinka ammattilaistiimit valmistautuvat kisoihin. Vaikka jokaisella kuntohiihtäjällä on varmasti omat, vahvat rutiininsa, voi siitä huolimatta ammattilaistiimistä oppia jotain uutta tai vaikka ihan vain mielenkiinnosta vilkaista, mistä valmistautuminen koostuu.
Kisapaikkakunnalle saapuminen
Vltava Fund Ski Team -joukkueeni kanssa saavumme kisapaikkakunnalle yleensä paria, kolmea päivää ennen tapahtumaa. Tämä aika riittää yleensä hyvin olosuhteiden tutkimiseen, latuihin tutustumiseen sekä tiimien omien kisanaikaisten huoltopisteiden eli juomapisteiden suunnitteluun. Toisinaan, jos matka kisakohteeseen on pitkä tai kisa käydään ohuessa ilmanalassa, korkealla merenpinnan tasosta, saatamme saapua seuraavaan kisakohteeseen jopa viikkoa ennen. Tärkeintä kuitenkin ennen kisaa on, että urheilijat ovat kaikin puolin levänneitä ja virkeitä sekä ennen kaikkea terveitä.
Koska iso osa hiihtokaudesta kuluu kisoissa ja matkustamiseen kisoista seuraaviin kisoihin, tarkoittaa se lukuisia öitä ja päiviä yhdessä tiimin jäsenten kanssa. Pääosin majoitun tiimini kanssa huoneistoissa, jossa ruoanlaitto ja tiskaus hoidetaan yhteistuumin. Tämä on oivaa aikaa tutustua toisen kulttuurin ruokiin sekä tapoihin. Yhtenä tšekkiläisenä erikoisuutena voisin mainita makeat pääruoat, jotka suomalaisittain muistuttavat enemmän jälkiruokaosastoa. Vapaa-ajalla pelaamme korttia eli kisaamme tiimin korttimestaruudesta – pelinä meillä on tšekkiläinen korttipeli. Tällä hetkellä, ennen kauden viimeisiä Visma Ski Classics- kisoja, valtikka on vahvasti menossa suomalaisomistukseen.
Kisaa edeltävä päivä
Suksien testaus
Urheilijan tärkein tehtävä ennen kisaa on valita omasta suksipakastaan parhaimmat sukset seuraavaksi kisapäiväksi. Valinta ei aina ole helppo ja se vie aikaa. Olosuhteet kisan aikana usein muuttuvat ja siksi valinnat täytyy tehdä huolella. Kisojen kestäessä usean tunnin ajan erityisesti kevätaurinko muuttaa keliä nopeasti ja se pyritään suksitesteissä huomioimaan. Toisinaan tuntuu, että sääennustusten seuraaminen vie hetken jos toisenkin kisaa edeltävällä viikolla.
Yleensä suksitesti alkaa aamulla aika lailla samaan aikaan kuin seuraavan päivän kisa. Tällä pyritään suorittamaan suksitesti mahdollisimman hyvin kisaa vastaavissa olosuhteissa. Testiä jatketaan kisareitin eri kohdissa toisinaan jopa yhteensä parin tunnin ajan. Testipäivinä on näin ollen myös tärkeää, että autossa on reppu täynnä kuivia vaatteita sekä mukaan on pakattu riittävästi lämmintä juomaa ja syötävää. Itse testitilannetta helpottaa omien suksiensa hyvä tunteminen. Siksipä treeneissä on hyvä testata ja kokeilla, millä kelillä mikäkin suksi toimii parhaiten. Tällöin testistä voi sulkea jo etukäteen pois ne vaihtoehdot, jotka eivät treeneissäkään ole toimineet vastaavissa olosuhteissa.
Itse testitilanne suoritetaan joko toisen urheilijan kanssa tai aikakennoihin laskemalla. Kennotestissä testin kulku on selkeä – urheilijan jalassa oleva laite ilmoittaa testikennojen väliin käytetyn ajan sadasosien tarkkuudella. Tämä testi tehdään usein vauhdikkaaseen alamäkeen, jotta nopeuserot korostuvat. Tärkeää tässä testissä on suorittaa jokainen lasku mahdollisimman samanlaisena. Erityisen tärkeää on lähteä jokaiseen laskuun tismalleen samasta paikasta (paikaltaan) ilman, että oma liike vaikuttaa liikkeelle lähtöön. Kennotestissä jokainen suksipari on hyvä laskea vähintään kolme kertaa, jotta virhemarginaali olisi mahdollisimman pieni.
Toisen urheilijan kanssa suoritetussa suksitestissä molemmat tasatyöntävät vierekkäin alamäkeen samaan aikaan hyvät ja nopeat vauhdit. Vauhti tasataan ottamalla toisen kädestä kiinni, jonka jälkeen sovitussa kohdassa ote irrotetaan. Otteen irrottamisen jälkeen erot suksien välillä on usein nähtävissä – toinen suksi on nopeampi, liukkaampi. Virhemarginaalin välttämiseksi sukset vaihdetaan hiihtäjien kesken ja testi toistetaan. Tämä tehdään siksi, että usein hiihtäjien välillä on painoeroja ja näin nähdään oliko testin suunta oikea. Testiä toistetaan eri suksiparien kanssa niin kauan, että parhaat erottuvat.
Kolmas, mutta vähemmän käytetty suksitesti on pituuslasku. Pituuslaskussa mäen päälle asetetaan merkki, josta jokainen lasku suoritetaan. Jokainen suksipari lasketaan merkin kohdalta ja hankeen merkataan suksiklipsillä tai merkillä laskun pituus. Tästä testistä valitaan kisaan pisimmälle liukunut suksi. Pituuslasku testinä on hieman epätarkka eikä se välttämättä ilmaise nopeinta suksea kisaan.
Aina suksien valinta ei suinkaan ole yksinkertaista. Jos suksitesti ei anna selvyyttä parhaimmasta suksesta, testiä joudutaan joskus jatkamaan kisa-aamuna. Tätä tilannetta pyrin itse välttämään aikaisten kisastarttien vuoksi viimeiseen saakka. Aamun suksitesti nimittäin tietää entistä aikaisempaa heräämistä ja lyhyempiä yöunia. Yleisimmin tällaisessa tapauksessa tiimi voitelee urheilijalle kisa-aamuksi kaksi suksiparia, jolloin nopealla testillä ennen kisaa urheilija tekee valintansa. Itse pidän 4-5 kisaparin testaamista kisa-aamuna turhan raskaana ja aikaa vievänä, joten pyydän tiimiä usein voitelemaan itselleni kahdet sukset.
Urheilijan muu ohjelma
Suksitestien jälkeen urheilijan tärkein tehtävä on valmistautua seuraavaan päivään. Tähän voi kuulua kevyttä iltalenkkiä, kuntosalia tai vain rentoutumista ja lepäämistä – urheilijan omista tavoista riippuen. Tietysti hyvästä ruoasta nauttiminen ja energiavarastojen sopiva täyttäminen on tärkeää, mutta liiallista sokerin syöntiä on hyvä välttää kisaa edeltävänä päivänä. Jos energiavarastot haluaa täyttää ns. energiatankkauksella, on se hyvä tehdä jo hieman aikaisemmin viikolla. Eliittiryhmän startti on yleensä aika vauhdikas ja liika tankkaus vaikeuttaa kehon energia-aineenvaihdunnan käynnistymistä kisaan.
Oman valmistautumisen lisäksi urheilijan päivään voi kuulua erilaisia haastatteluita ja lyhyitä kuvauksia, joita Visma Ski Classics – lähetyksen aikana ja sosiaalisessa mediassa näytetään. Urheilijakohtaisia haastatteluita on nähtävissä Visma Ski Classics:in nettisivuilta ja Ski Classics Play – sovelluksesta.
Huoltohenkilöstön tehtävät
Huoltojoukkojen tehtävä alkaa jo ennen urheilijoiden suksitestausta, valmistelemalla urheilijoiden sekä voidetestin sukset kisakuntoon. Yleensä urheilijoiden sukset ovat siinä määrin testivalmiudessa, että voitelijoiden riittää siklata ja harjata sukset testikuntoon. Tiimissämme kaikkien sukset ovat testeissä voideltu samalla voiteella, jotta tarvittaessa voimme tehdä vertailuja muihin saman merkin sisällä. Esim. Rossignolin suksia käyttävät voivat halutessaan testata toisen Rossignol-hiihtäjän suksia.
Huoltojoukkojen päivä on pitkä ja raskas. Testivalmisteluiden lisäksi he päivän aikana testaavat erilaisia voiteluyhdistelmiä sekä käsikuvioita (sukseen painamalla tehtyjä eri lumiolosuhteisiin tarkoitettuja kuvioita) eri kohdissa kisareittiä. Tämä tarkoittaa paljon hiihdettyjä kilometrejä, laskettuja laskuja sekä useita voitelukertoja. Toisinaan testit jatkuvat kisa-aamuna. Tämän lisäksi heidän kuuluu puhdistaa ja voidella testissä olleet sukset ns. suojavahoihin (eli suksiin jätetään paksu parafiinikerros), jotta suksen pohjat ovat suojassa seuraavan matkan aikana eivätkä naarmiudu.
Varsinainen kisavoitelu jää huoltojoukkojen osalta yleensä kisa-aamuun. Selkeillä ilmoilla sukset voidaan valmistella kisakuntoon jo edellisenä päivänä, mutta pääosin säätilannetta seurataan niin lähelle kisastarttia kuin mahdollista. Näin ollen huoltojoukkojen yöunet jäävät todella vähäiseksi ja usein kisaa edeltävä yö on heille kaikin puolin stressaava. Lisäksi itse kisapäivänä he huolehtivat pitkälti tiimin energia- ja juomahuollon, joten ei liene ihme, että huoltojoukot ovat kisapäivän jälkeen lähes yhtä väsyneitä kuin urheilijat.
Teksti: Heli Heiskanen
